Pidän keväästä: sulavasta lumesta, loskasta ja vesisateesta.
Kevät saa aikaan odotuksen, jonkun uuden odotuksen.
Viime vuonna tähän aikaan olin ollut sinkkuna muutaman kuukauden, jättänyt monen vuoden parisuhteen taakseni. Eroprosessi oli loppu ja minulla oli tunne siitä, että uudet tuulet odottavat minua. Tutustuin sinuun.
Tutustuin sinuun päivänä jolloin pakkasin viimeiset muuttolaatikot. Seuraavana aamuna minua odotti muutto takaisin kotikaupunkiini, uuden alkuun, kaupunkiin jossa sinäkin olit.
Vaikka muuttoni syyt olivat muualla, en voinut kuin ihmetellä kohtaamistamme. Miten juuri nyt. Miten juuri muuttopäivänäni. Päivänä, jolloin uusi vaihe elämässäni alkoi.
Se kohtaaminen oli ikimuistoinen.
Se kohtaaminen oli ikimuistoinen.
Tänään huomasin alakuloisen pikku tytön vetävän hyvin hitaasti ja surullisesti kumisaappaitansa kurahousujensa päälle. Pyysin yleensä niin aurinkoista tyttöä kertomaan minulle, mikä häntä mietitytti niin kovasti, että se toi surun kasvoillensa. Varovasti tyttö katsoi minua, piirsi ympyrän sormellansa polvelleni ja kuiskasi "en tykkää keväästä" , "en jaksa laittaa joka päivä kurahousuja".
Huomasin olevani tytön kanssa samaa mieltä, mutta juteltuamme tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että kevät on ihana. Kevättä seuraa kesä. Ihana kesä. Samanlainen, ihana, lämpöinen ja taianomainen kuin viime kesä. Sinun kanssasi.
Minä siis pidän keväästä, loskasta ja kurahousuista huolimatta.
Tänään mieltäni on lämmittänyt tämä laulu, niin uskomattoman kaunis:
0 comments:
Lähetä kommentti