Halipula

"Oot halaillu mua jo koko päivän, hassu" sanoit.

"Ei se riitä" vastasin.

Silloin kun toisen kainalossa on maailman paras paikka, aika pysähtyy, voisi siihen vain jäädä ja olla. 

Olla niin kauan kuin aika loppuu. Niin hyvä

minun on olla kanssasi. 

Silmäsi, äänesi, tuoksusi ja se tunne, että olet siinä iho ihoa vasten. 

Maailman parasta.

Lähtösi jälkeen luonani leijailee sinun tuoksusi. Sohvatyynyissä, tyynyssä, peitossa, joka paikassa. Kaikki muistuttaa sinusta. 

Kumpa tulisi taas viikonloppu ja kohtaisimme jälleen. Ihanuutta.

Ennen en ollut tällainen. 

Romanttinen pilvilinnojen rakentelija. Haaveilija. 

Sinä muutit kaiken.

Välillä se tekee kipeää, kun sen tajuaa kuinka paljon toisesta tykkää. Kuinka lujaa kaipaa toisen 

luokse. Kuinka paljon toista ikävöi ja haluaa. 

Ysäväni kysyi "miten pelosta pääsee ilman, että

se alkaa ahdistaan"? Vastasin " täytyy van uskaltaa luottaa, täytyy vaan uskaltaa mennä mukana ja täytyy vain ja ainoastaan elää tässä hetkessä, tässä ja nyt, ei huomisessa eikä tulevassa ja nauttia siitä

mitä sinulla juuri sillä hetkellä on". 

Nautin sinusta.

Tätä laulua rakastan yli kaiken. Tätä kuuntelen kun ajattelen sinua ja minua.